”Valona” Usko & Ura -minimegaseminaari onnistui yli odotusten
Bisnestiimin Valona-teemaista seminaaria valmisteltiin ja siirrettiin kolme kertaa. Kaikki puhujat ja muusikot vaihtuivat aikataulumuutosten takia, ja välillä suunnittelutiimiin meinasi jo iskeä epätoivo. Lopulta oltiin kasaamassa pientä tapahtumaa ja paikalle toivottiin muutamaa kymmentä osallistujaa.
Mutta Jumalalla oli toiset suunnitelmat: Tapahtumakeskus Helmiin kokoontui yli 70 liike-elämässä toimivaa uskovaa ja yrittäjää. Puhujien hyvin erilaiset ja todella mielenkiintoiset esitykset antoivat paljon, musiikki kosketti ja puhutteli, ja koko tapahtuman tunnelma oli hyvä. Tärkeintä kaikessa oli Jumalan läsnäolo, jota saimme kokea erityisesti illalla, kun Bisnestiimin ”rukousleijonat” johdattivat osallistujat Herran eteen. Moni sai heittää kuormansa Jeesuksen kannettavaksi ja koki uutta varustusta tehtäviinsä. Yhdessä saimme siunata myös Etiopian vierastamme Tamirat Tarikua ja hänen palvelutehtäväänsä.
Seminaarikokemuksestaan kertoo musiikin kautta tapahtumassa palvellut Kristian Ansaharju.
Sain olla Bisnestiimin seminaarissa, en ainoastaan osallistujana vaan myös palvelemassa musiikilla. Kaikesta päätellen tyytyväisyys päivän annista oli laajasti jaettu kokemus. Itse sain opetuksista, esitelmistä ja kokemusten rohkeistakin jakamisista paljon kotiin viemisiä. Omasta tekemisestä korviini kantautui palautteena toteamus ja kysymys: “Kristian oli huippu löytö! Kuka sitä alun perin ehdotti?” Tahdon sanoa tästä asiasta muutaman sanan. Koin itse olleeni vahvassa Jumalan johdatuksessa.
Tulin seminaariin soittamaan ja laulamaan Jyväskylässä pidettyjen kotiseurojen johdosta. Se miten päädyin tuohon kokoukseen on varsin mielenkiintoinen tapahtumaketju. En aloita sitä vuodesta 2016, vaikka voisin. Jääköön se yksityiskohta seminaarissa läsnäolleiden tiedoksi. Aloitan viime joulukuulta, kun seurakunnat laitettiin taas kiinni pelon takia. Vaimoni kanssa halusimme olla kuuliaisia Hebrealaiskirjeen 10. -luvun muistutukselle kehottaa uskovaisia kokoontumaan juuri tällaisina aikoina. Niinpä kutsuimme ystäviä koolle kotiimme seurojen merkeissä alkuvuodesta 2022. Heti ensimmäinen kokous oli siunattu ja rakkauden täyteinen. Tässä ensimmäisessä kokouksessa sovittiin heti kolme uutta kokousta ja muutaman viikon kuluttua ensimmäisestä kokouksesta tuli vielä yksi kutsu, eräiden meillä paikalla olleiden toimesta, kotiseuroihin Jyväskylään. Lähdimmekin vaimoni kanssa katsomaan miltä entisessä kotikaupungissamme näyttää. Odotetusti sain säestää siellä laulut ja lauloin muutaman oman laulunikin. Paikalliset jäivät pohtimaan, että mihin voisin tulla Jyväskylään soittamaan uudestaan. Sitä peruja tulin Helluntaikirkolle tähän seminaariin, joka oli muuten elämäni ensimmäinen kerta Helluntaikirkossa.
Saavuin seminaaripäivään vasta ensimmäisen osion jälkeen suoraan ruokailuun, koska työvelvoitteet Tampereella pidättelivät lähtöäni. Astuessani kirkon aulatilaan meneillään oli vilkas puheensorina. Hain katseellani tuttuja, mutta turhaan. Portaista asteli alas Ville Saarikalle, jonka tunnistin, koska tiesin hänen olevan täällä puhumassa. Hänellä näytti olevan syvällinen keskustelu jonkun kanssa. Ainakin olen oikeassa paikassa. Aulan tiskin takaa sain huomioivan tervehdyksen ja aloin päästä kartalle missä mennään. Vein soittimeni ja tavarat seminaaritilaan ja suuntasin syömään. Otin ruokaa ja edelleen turhaan tuttuja hakien päädyin erään tamperelaiseksi osoittautuneen miehen pöytään syömään. Keskustelun aiheet ja yhteys löytyivät heti ja aloin päästä tunnelmaan. Sitten viereisestä pöydästä kuului: “Hei Kristian!” Siinähän olivat uudet tuttavani Jyväskylän kotiseuroista. Nyt, kun vielä saisin tilaisuuden juontajan Laura Siltalan käsiini, niin alkaisin olla valmis aloittamaan.
En kerro tilaisuuden kronologiaa enkä siihen pystyisikään, koska heittäydyin nauttimaan tapahtumasta ja uteliaana tarkkailemaan mitä tuleman piti. Laura piti huolen siitä, että pomppasin lavalle silloin, kun oli minun vuoroni.
Onneksi kuulin Jennimari Niemi & Co jammailevan tauolla ja mikäli oikein muistan, esittävän yhden laulun ennen iltaosion alkamista. Kaunista musiikkia ja taitavia artisteja. Pidän silmät auki jos on tulevaisuudessa mahdollisuus päästä heitä kuulemaan. Omia aikeitani kaikista lauluista, joita ajattelin esittää en ollut kertonut kenellekään ja eipä siitä paljon hyötyä olisi ollutkaan, koska suurinta osaa laulamistani lauluista ei ole vielä edes julkaistu. Sain kivasti palautetta. Erityisesti muistan spontaanin huudahduksen yleisöstä Hengitystaito -laulun jälkeen: “Mahtava kappale!”. Tämä kappale on erään kerran ollut konsertin käännekohta, kun pääosin lestadiolaisista koostunut yleisö puhkesi sen jälkeen spontaaneihin aplodeihin, kun olivat ensimmäiset puolituntia vaivautuneesti hiljaisuudessa pyörineet tuoleissaan aina laulun loputtua, että miten näihin lauluihin pitäisi oikein reagoida. Levyjäkin ostettiin, kun ymmärsin avata asiasta suuni.
Tuon esille muutaman merkittävän muistikuvan, joissa tuli esille kristittyjen yhteys ja Pyhän Hengen läsnäolo. Ensin haluan mainita tavan, jolla Aki Ruotsala päätti opetuksensa. Se kolahti. En kerro sitä tässä, koska hän toivottavasti käyttää sitä vielä useiden ja useiden uskonystävien rohkaisemisessa. Minulle nousi siitä mieleen Jaakobin kirjeen jae 1:2 “Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin.” Tämän voi ymmärtää vain ihminen, joka kantaa eläväistä Pyhää Henkeä sydämessään ja on saanut lohdutuksen itseltään Jeesukselta Kristukselta.
Raamattu opettaa, että tärkeät asiat tulevat kahden taikka kolmen todistajan suulla kerrottua. Vastasin alkuhaastattelussani kysymykseen Jumalasuhteestani, että Jeesus sanoo olevansa Alfa ja Omega, alku ja loppu. Kas kummaa tämä Raamatun kohta oli juuri seuraavassa Olli Seppäsen esitelmässä, kun hän näytti Päivän Sana –julkaisun Raamatun paikat talvisodan alkamispäivältä. Olli antoi myös minun alkusanoihini viitaten väkevän todistuksen Jeesuksen nimen voimasta.
Laura oli minulle edellisellä viikolla sanonut, että hän ei oikein tiedä miten tilaisuuden loppu tulee menemään. Nyt ymmärrän hyvin mitä hän tarkoitti. Onneksi meidän kotiseuroissa oli ollut myös helluntailaisia ystäviä, koska muuten olisin ollut pahasti pihalla mitä oli tapahtumassa. Yhteinen rukous, ylistäminen ja henkilökohtainen rukouspalvelu eivät luterilaisuuden kasvatille ole niin kovin tuttuja juttuja. Nyt olin valmis, kun odottamaton kutsu tuli laulamaan vielä rukouksien välissä. Jari-Pekkakin pian huomasi, ettei minua tarvinnut joka välissä komentaa laulamaan, kun pääsin ideasta kiinni. Lopulta pääsin myös itse rukouspalveluun ja se oli valtavan siunattu hetki. Kiitos!
Kellon pian lähestyessä keskiyötä istuin autossani kirkon pihalla. Minua ei väsyttänyt lainkaan. Oli kuin olisin ollut laturissa koko illan. Tiesin kuitenkin, että jos lähtisin kotia kohti ajamaan, niin viimeistään Muuramen kohdalla alkaisi silmä lurpsumaan. Otin vastaan tarjouksen jäädä yöksi ja vielä aamulla saimme käydä läpi edellisillan kokemuksia.
Sydämen rakkain terveisin,
Kristian Ansaharju
kristian.ansaharju@kaclimber.com
Kuvat: Siiri Saarimaa ja Kristian Ansaharju
Julkaistu alunperin Tehtävä -vuosikirjassa 2022
Ps. Usko & Ura -seminaari palaa tänä vuonna täyspainoisena! 
Tule mukaan: https://www.bisnestiimi.fi/seminaari
